Kansallisesta monikulttuurisuudestamme – ja miksi en pane toivoani taikaan
Kansallisesta monikulttuurisuudestamme – ja miksi en pane toivoani taikaan.
Eilinen Eurooppa-päivä ja EU-vaaliavaus jäi mietityttämään. Ajattelin, että täytyy heti tuoreeltaan kirjoittaa niiden herättämistä mietteistä.
Ihmettelen myös, miksi ihmiset kokevat Unionin vieraaksi itselleen, vaikka siellä yhdellä edustajalla voi olla suurempi mahdollisuus vaikuttaa Suomen ja Euroopan asioihin kuin yksittäisellä edustajalla Eduskunnassa. Euroopan parlamentissa käsiteltävät asiat koskettavat meitä kaikkia. Ajatellaanpa vaikka, että nyt voi matkustaa joustavasti Euroopan maasta toiseen ilman pysähtymistä rajalla, kännykkämaksut ovat laskeneet, korkeakouluissa moni opiskelee Erasmus- ohjelman turvin. Vaihto-opiskelua yritetään laajentaa ammattikoulujen puolelle. EU- ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti. Äänestysprosenttiin voi vaikuttaa myös, se, että EUn asioista ja ohjelmista käytettävät termit ovat kummallisia lyhenteitä ja kuuostavat pelottavilta, vaikka ne suomeksi käännettyinä ovatkin ihan tavallisen tamperelaisenkin, kuten minä, ymmärrettävissä.
Eilen Euroopan valtion- ja hallitusten johtajat kokoontuivat pohtimaan ratkaisuja yhtenäisemmän vahvemman ja demokraattisemman unionin rakentamiseksi. Culture Action Europe, missä Suomen Teatterit ry:kin on mukana lähetti puheenjohtaja Donald Tuskille avoimen kirjeen, jossa he kehottavat liittämän kulttuurin kiinteäksi osaksi Euroopan tulevaisuuden tavoitteista.
Olen tässä viime aikoina kiertänyt maata työni puolesta hyvin erilaisissa teatteriin liittyvissä vuosikokouksissa, kuten Suomen Teatterit ry:n vuosikokous Imatralla ja TNL:n vuosikokous Kouvolassa. Tänään lähden ihan omana itsenäni, enkä minkään instanssin edustajana Poriin Lainsuojattomat- festivaalille näyttelemään 24h- tapahtumassa.
Suomen Teatterit ry:n vuosikokouksen julkilausumassa toivottiin maahan uutta valtionosuusjärjestelmää ja riittävää tukea. me taidelaitosten johtajat toivomme, että tulevassa budjetissa kulttuurin osuus voisi nousta 1 prosenttiin valtion kokonaisbudjetista. Tällä noin 0, 2% nostolla olisi huikea merkitys alamme työllisyydelle ja alueiden elinvoimalle sekä vetovoimaisuudelle.
Toimin Hämeenlinnan Teatterissa johtajana. Meillä on upeat tilat, tekniikat ja osaamisresurssit, kaikki infra tukee asiakkaidemme helppoa pääsyä luoksemme. Talouden kanssa on ollut tiukkaa, mutta silläkin osastolla näyttää nyt positiivisemmalta. Rakennemuutosselvitys on silti meneillään. Tätä ennen toimin Rauman kaupunginteatterin johtajana. Siellä vasta hyvät resurssit olivatkin; alueella oli hyvin menestyviä yrityksiä, jotka halusivat tukea kulttuuria tuomalla asiakkaitaan tai sponssaamalla käsiohjelmin, narikkamaksuin, lahjoittamalla telakan nostotopalkin lentävää venettä varten tai antamalla kesäteatteriin viemäröidyt konttivessat. Sellaista ei ole ollut muualla. Rauma vaikutti minusta Suomen Monacolta. Menin sinne johtajaksi Kajaanista, missä oli juuri lopetettu paperitehdas ja Opettajankoulutuslaitos. Ainoa toivo oli Talvivaarassa. Ja mehän tiedämme, miten siinä kävi.
Suomi on maamme sisällä hyvin erilainen, riippuen mistä kulmasta maatamme katsoo.
Miten siis voimme olettaa Euroopan olevan kaikkialla vain yhdenlainen?
Toivoa en pane taikaan – se on lainaus Shakespearelta. Valitsin tuon lauseen, siksi, että toivo on laitettava ihmiseen ja hänen hyvään tahtoonsa ja luottamukseen. Lause se on peräisin Brexitin kotimaasta. Englannissa asuva ystäväni kertoi, että Brexit on rikkonut kansan yhtenäisyyden ja vaikuttaa tulevaisuudenuskoon epäedullisesti sekä kannattajien, että vastustajien puolella. Toivoa ei kannata laitaa taikaan, sillä taika ei ratkaise näin vaikeaa asiaa. Sen ratkaisee vain järki ja yhteisymmärrys.
Britannia ero EU:sta ei ole menetys vain heille itselleen, vaan myös me muut kulttuurikansat saatamme menettää paljon. Miten käy oikeuden opiskella Englannin huippuyliopistoissa? Ja miten noiden yliopistojen ylipäätään käy? Ajattelu ei tunne valtioiden tai Unionin rajoja.
” Parempi Eurooppa tarvitsee enemmän kulttuuria. Nykyaikainen luova työ on sosiaalisen dynamiikan ja tulevaisuuden haasteiden reflektoinnin kärjessä ja avaa uusia keinoja eteenpäin ” , sanoo CAE:n pääsihteeri Tere Badia avoimessa kirjeessä ja jatkaa: ” Väitämme, että kulttuuri ja demokratia eivät ole toisistaan riippumattomia. Eurooppalaisen demokratian projekti tarvitsee kulttuuria avoimen, osallistava, oikeudenmukaisen ja symbolisen tilan tuottamiseksi. ”
”Ihmettelen myös, miksi ihmiset kokevat Unionin vieraaksi itselleen, vaikka siellä yhdellä edustajalla voi olla suurempi mahdollisuus vaikuttaa Suomen ja Euroopan asioihin kuin yksittäisellä edustajalla Eduskunnassa.”
Ei tässä mitään ihmeteltävää ole. Yhdellä saksalaisella Annikalla on unionissa enemmän vaikutusvaltaa, kuin koko eduskunnallamme.
Blogistasi käy julki ajatus, ettei ennen EU:ta Suomessa ollut kulttuuria eikä englantilaisiin yliopistoihin päässyt kukaan. Matkustamisessa ei ole tapahtunut mitään käytännön muutosta, paitsi tietysti EU:n ulkopuoliset pääsevät kivutta paikasta toiseen ja erilaisten terroriverkostojen luominen on helpottunut suunnattomasti. Kännykkämaksut ovat halventuneet kilpailun myötä. Siihen ei EU:lla ole ollut mitään tekemistä.
Ja toden totta, Euroopan Unioni perustuu taikuuteen, jossa taikuritkin ovat piilossa verhojen takana. Tämän takia eurooppalaiset tekevätkin jytkyn EU-vaaleissa.
Ilmoita asiaton viesti
Maanosaamme (itä-raja on Uralilla) on yhdistty enemmän tai vähemmän Rooman ajoista asti ja sitä ennen. Yleensä siitä ei ole mitään kivaa seurannut. Prosessi on ollut käynnissä koko ajan. Onnistumisiakin tullut, Syntyi EEC ja muut kaupan alaan liittyvät jutut. Vapaa liikkuvuus tai muuttaminen toiseen maahan on ollut itsestään selvyys jo kauan. Valuuttojen vaihdettavuus samaten. Rautaesirippu oli hetken ajan hidasteena, mutta sekin saatiin nurin. Ääriryhmät jotka halajavat syvää integraatiota ovat jostain syystä unohtaneet nuo em, asiat. Passia tarvitaan edelleen, mutta kyllä nuo rajat ovat auki ja pysyvät sellaisena. Ei niitä kukaan ole sulkemassa.
Maanosamme veristä historiaa on syytä peilata ennen kuin integraatiota ollaan liikaa syventämässä. Liiallisella toiveikkuudella voi tulla kylmät ja menetetään jo saavutettu. Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikeilla.
Kumpi osapuoli on väärässä. Syvää vhtenäisyyttä vouhottavat vai maltilla ja ajatuksella asiaa harkitsevat.
Ilmoita asiaton viesti